Kalkitustarpeen määrittäminen
Kalkitustarpeen määrittelevät maalaji, multavuus ja pH-luku sekä viljeltävä kasvi.
Mitä eloperäisempi ja multavampi maa on, sitä alhaisemmalla pH:lla pärjätään, mutta sitä enemmän kalkkia tarvitaan pH:n nostoon. Kalkitus kannattaa aina perustaa tuoreeseen viljavuustutkimukseen. Sen avulla kalkitus saadaan kohdistettua niin, että siitä on eniten hyötyä. Paras lopputulos edellyttää, että eri lohkojen pH nostetaan vähintään viljavuusluokkaan ”Hyvä” ja lohkojen sisäinen pH-vaihtelu tasataan.
Maalajien viljavuusluokat
Kalkitustarve tonneina hehtaarille
Kalkitukseen tarvittavan kalkkikivijauheen määrän voit arvioida oheisen taulukon avulla. Taulukosta löytyvä hehtaarikohtainen kalkitustarve kerrotaan peltolohkon pinta-alalla.
Viljavuusluokan nosto
Yhden viljavuusluokan (0,4 pH-yksikköä) nostamiseen tarvittava kalkkimäärä tonnia/hehtaari.
On suositeltavaa nostaa maan happamuutta viljavuusluokittain eli 0,4 pH-yksikköä kerrallaan. Hyvin hapanta maata voi kalkita enemmänkin mutta kerralla ei suositella levitetettäväksi yli kymmentä tonnia / hehtaari.
Kalkitus parantaa maan rakennetta
Maan rakenteella on suuri merkitys pellon vesitaloudelle ja viljelyn onnistumiselle.
Kalkitus parantaa erityisesti savi- ja hiesumaiden mururakennetta muuttamalla maan kationikoostumusta. Hyvärakenteinen maa muokkautuu helposti, läpäisee vettä ja kasvusto on rehevää ja tasaista. Hyvä maan mururakenne helpottaa juurten kasvua ja parantaa kasvien ravinteiden ottoa. Kuivana kautena hyvärakenteinen maa vähentää veden haihtumista ja parantaa juuriston syvyyskasvua.
Maan happamuuden haittoja
Happamissa oloissa pellon omat ravintoreservit jäävät käyttämättä.
Tällöin osittaisen avun tuo lisätty lannoitus, mutta paremman kasvituotannon tilaan voidaan vaikuttaa ainoastaan nostamalla pellon pH-taso oikealle tasolle kalkitsemalla. Happamuuden vaikutus on maassa pääosin välillistä. Merkittävin vaikutus lienee lannoitteiden ja maassa olevien kasviravinteiden vesiliukoisuuden paraneminen kun pH nousee yli 6:n erityisesti fosforin osalta. Happamissa maissa alumiini, kadmium ja lyijy, sekä pieninä määrinä tarpeellinen, mutta runsaasti esiintyvänä kasveille myrkyllinen rauta, muuttuvat helppoliukoisiksi ja syrjäyttävät pää- ja sivuravinteet. Kasveille haitallisten aineiden takia kivennäismaiden pH-tavoite on yli 6,5. Oikeiden ravinteiden lisäksi pellon hyvä sadontuottokyky on riippuvainen myös aktiivisen pieneliöstön määrästä. Erityisesti juurinystyrä- ja nitrifikaatiobakteerit ovat arkoja maan happamuudelle.
